Audi Q7 lataushybridi

Audi Q7 TFSI e, massiivinen pistokehybridi

Audi Q7 TFSI e lataushybridi on olohuone kumipyörillä. Neliveto, 3.500 kg:n vetomassa ja laadukas viimeistely houkuttelevat. Hinta tosin voi rajoittaa ostohaluja.

Audi Q7 TFSI e lataushybridi oli koeajolla elokuun lämpimänä viikonloppuna ja kuljetti nätisti maastossa ja kaupungissa. Kooltaan tämä on vielä isompi kuin Audi e-tron ja monissa spekseissä muutenkin e-tronia enemmän. Tästä voisi sanoa joidenkin hotellilomien tapaan: “all-inclusive”. Koeajon lataukset tarjosi K-lataus.

Audi Q7 lataushybridi

Audi Q7 numeroina

Audi Q7 55 TFSI e on aikamoinen aakkoshirviö, mutta 55 ilmaisee teholuokkaa, TFSI paljastaa bensakoneeksi ja e lataushybridiksi. Aiemmin käytetty e-tron-nimeke on nyt jätetty vain täyssähkölle.

Pituutta tällä on 5166, leveyttä 1970 ja korkeutta 1784. Oli todella vaikeuksia saada se mahtumaan parkkihalliin ja piti laittaa hyvin reunaan, että pääsi toiselta puolelta ulos. Auton omamassa on 2.535 kg, joten vaikka on muilta mitoiltaan isompi kuin e-tron, niin painossa jää vähän kevyemmäksi.

Audi Q7 TFSI e latauksessa

Se, joka haluaa vetää autollaan vähän enemmän kuin mökin halkokuormaa, tykästyy tähän varmasti, koska jarrujen kanssa Q7:lla voi vetää 3.500 kiloa. Ilman jarruja tavallinen kevytperäkärry sopii koukkuun 750 kilon kera. Neliveto varmistaa liikkumisen, vaikka mökin pihassa olisi vähän lumikinostakin. Näin kesäajolla autosta ei kuitenkaan saa tuntumaa siihen, miten se käyttäytyy huonolla säällä ja haastavissa kelioloissa.

Heppoja juoksee alla enimmillään yli 450, joten pitäisi päästä liikkeelle massasta huolimatta. Sähkömoottorilla yksin suurin teho 60 kilowattia, joten sopii lähinnä kaupunkipyörittelyyn. Nollasta sataan autolla pääsee 5,9 sekunnissa, joten tiukassakin liittymässä ehtii kiihdyttää ajojonon vauhtiin.

Akku ja lataus

Ehkä suurin kritiikki autossa osuu akun kokoon. Se on auton massaan nähden melko pieni, 17 kilowattituntia, josta n. 15 kilowattituntia tulee käyttöön. Sillä luvataan 37 kilometriä, ja kesäisessä lempeässä säässä auto ylittää tuon määrän. Monet jo vaativat lataushybridiltä yli 50 kilometrin kantamaa, mutta itse pari vuotta hyvin pieniakkuisella ajaneena tiedän, että sopivassa käytössä ja kotilatauksen kanssa pienelläkin akulla pärjää. Työlästä se kyllä joskus on. Tässä tuo 40 kilometrin kantama riittää melko huolettomasti kaupungin arkiajoon erityisesti, jos on latauspiste kotona.

Latauksessa Audi Q7 osaa ottaa sähköä kahdesta vaiheesta yhteensä 7,4 kilowattituntia tunnissa, joten akku latautuu kahdessa tunnissa näppärästi myös omassa kotilatauksessani. Aikaperusteisessa K-latauksen pisteessä sen lataaminen on melko edullista: kilowattitunnin hinnaksi tulee 16 senttiä, kun tuntiveloitus on 1,20 euroa. Kilowattitunteja kuluikin viikonlopun aikana peräti 34. Se on aika paljon lataushybridin kanssa. Latauksiin kului 5,44 euroa.

Tuossa ylläolevassa latauskuvassa olen peruuttanut lataukseen, koska luukku on takana. Mutta kokeilin myös toisin päin eli ajoin nokka edellä lataukseen ja kaapeli kyllä ylti hyvin sieltäkin. Joten ei ole pakko peruuttaa lataukseen, jos ei halua.

Audi Q7 latauksessa K-latauksessa

Latausnopeuden osalta ei tullut mitään yllätyksiä, vaan akku täyttyi luvatun tehon mukaisesti.

Audi sisältä

Audi Q7 on melkoinen olohuone kumipyörillä. Tilaa oli leidien siinä istuskella, kun lähdin ensimmäiselle ajolle siskon kanssa. Takapenkille mahtuu mainiosti myös. Säädöt olivat sähköiset ja aika helposti löytyi itselle helppo ulottuvuus näin 172-senttisenä. Joskus isot maasturit ovat haastavia vähän lyhyemmille, mutta oma pituus taitaa riittää näihinkin kohtalaisesti.

Näytöt olivat vastaavat kuin Audi A6:ssa olin jo tottunut, ja navigaattori toimi kahden näytön periaatteella. Ylemmässä oli karttakuva ja alemmassa näppäimistö tai haluttaessa piirtonäyttö, johon voi sormella piirtää kirjaimen. Siinä pitää vain muistaa pieni viive, jotta se ehtii tulkita kirjaimen ennen kuin kirjoittaa seuraavaan. Tavanomaiset harakanvarpaat se tunnisti oikein hyvin.

Näyttöjen kosketusherkkyys aiheutti meille alussa päänvaivaa ja syntyi aika koominen tilanne, kun ei saatu navigaattorin opastusääntä vaikenemaan. Oli hetkellisesti sitcom-materiaalia uuteen tosi-tv-sarjaan Tädit tiellä, kun yritin ajaessa antaa siskolle ohjeita, miten näyttöä pitää painaa. Kosketusherkkyyden voi säätää, joten tämä ei onneksi ole ongelma, olipa vain hupaisa kokemus.

Kartan sai mittaristoon keskelle ja kaikki toimi tässä identtisesti Audi A6:n kanssa, joten ei ollut paljon opiskelun tuskaa. Ymmärsin jo, mitä ratin vierintärullista tapahtuu ja mistä painaessa kulutusmittari löytyy, joten ei ihmeempiä yllätyksiä.

Kaikkein makein oli tässä 360-kamera, jonka kuvaa sai käännellä sormella siinä näytöllä. Varsinkin oudossa paikassa ja poikkeuksellisen isolla autolla sillä saa hyvin “katsottua ympärilleen”, miten mahtuu menemään. Otin siitä pienen videopätkän, joka on yhdistetty videoklippiin Audi e-tronista. En muista kummasta autosta sen kuvasin, mutta se näytti samanlaiselta molemmissa.

Ovet olivat myös ilahduttavat, sen kun vain painoi suurin piirtein kiinni, niin se imaisi itsensä täysin kiinni. Joten perheen junnummatkin (tai vanhukset) voivat laittaa oven kiinni ilman, että täytyy hartiavoimin ponnistaa. Voi myös ohjeistaa koko sakin, että ovia ei tarvitse paiskoa. Tämä lienee lisävaruste.

Auton tavaratila on 650 litraa eikä ikävää akkukyhmyä ole. Mutta ei ole myöskään kantta, jonka alapuolella olisi lokero kaapeleille. Näin ollen latauskaapelit olivat laukussa, joka oli takatilassa kiinnitetty lastauskiinnikkeisiin. Se vei aika paljon tilaa, joten omassa käytössä varmaan heivaisin sen pois takatilasta. Jos tavaratilan pakkaa täyteen tavaraa, niin voihan tuon latauskaapelilaukun toki nostaa sivuun tai laittaa kuorman päälle.

Audi Q7 pistokehybridin tavaratila.
Penkit kaatuvat kolmessa osassa, joten tilaa voi laajentaa joustavasti. Ainoa harmitus on, että kaapeleille ei ole tilaa pohjan alla.

Ajotuntuma

Nyt ajamani kolme Audia ovat kuitenkin kaikki olleet miellyttävän, tasaisen oloisia autoja riippumatta siitä, onko malli sedan vai SUV. Niiden mukautuva vakionopeudensäädin, joka reagoi liikennemerkkien mukaan, on mahtavaa ylellisyyttä. Tässä nopeus laski tosin aina vasta liikennemerkin kohdalla, mutta aina hyvissä ajoin ennen nopeuskameraa. Audi e-tronissa hidastaminen tapahtui jo ennakoivasti.

Olen kritiikkiä lueskellut tästä vakionopeudensäätimestä, kun se välillä tempoilee tuon nopeusennusteen kanssa. On totta, että jos liikennemerkki puuttuu väylälle tullessa, se voi tehdä tietiedon perusteella vääriä oletuksia nopeudesta. Myös jossain kohdissa esim. Kehä I:sellä se hidastaa kohdassa, jossa ei vielä ole alempaa rajoitusta. Mutta kun ajoin näillä Audeilla pitempää ajoa, niin tien päällä sitä osasi kyllä arvostaa. Yllätyksiä ei juuri ollut pääkaupunkiseudulta poistuessa sen nopeustulkinnoissa ja meno oli rentouttavaa.

Ajotiloja on sportista ecoon. Siihen väliin mahtuu myös akkua säästävä ajotila, mukavuusajotila, täyssähköinen ajotila ja yksilöllisesti valittava. Ajoin normaalissa mukavuusajotilassa ja annoin auton valita sähköt ja polttikset ihan itse. Sähköllä se lähti oletusarvoisesti liikkeelle ja otti sitten polttiksen, kun akusta virta ehtyi. Maantiellä sai vähän kiihdyttääkin eikä heti antanut polttomoottorin ottaa yli.

Ajotilojen ehkä merkittävin juttu kuljettajalle on alustan korkeuden säädettävyys. Ajotilan mukana tulee joku korkeus, jota sitten voi nostaa tai laskea. Joten mökkitiellä voi korottaa ja maantiellä madaltaa. Tällaisille autoille säädettävä maavara on aika tärkeä.

Lukujen valossa auton pitäisi olla aika ärhäkkä, mutta valitettavasti en aina muistanut painaa kaasupoljinta riittävän riehakkaasti. Sen takia auto tuntui välillä lupsulta. Sporttiajotilan valinta olisi voinut myös auttaa, mutta kun sielu ei kestä sitä bensan polttamista, minkä sportti tekee, niin en sitä käyttänyt. Puolessa välissä viikonloppua alkoi poljintuntuma löytyä, ja autokin liikkua ärhäkämmin.

Voimalinjojen vaihtumista ei ainakaan maantieajossa juuri huomannut ja kaupunkiajossa ei polttomoottorilla tullut ajettua kertaakaan, koska sähköä riitti. Oli sulavaa eikä polttomoottorikaan ihmeemmin tärisyttänyt penkkiä. Äänieristys oli autossa myös kohdallaan.

Joidenkin mainitsemaa heiluntaa, huojuntaa tai heikkoa kaarretuntumaa ei saa meikäläisen ajotaidoilla esiin. Vakaata ja hiljaista menoa.

Kulutus

Aivan pieniruokainen ei Audi Q7 ole edes WLTP-lataussyklin mukaan: Trafin tietojen mukaan se lupaa yhdistetyssä ajossa 4,2 litran kulutusta, maahantuojan hinnastotiedon mukaan 3,2 litraa (hitsi näitä tietoeroja, mutta tästä osa voi selittyä koeajoauton lisävarusteilla). Kun uusissa autoissa on jo tottunut 2 litran lukemiin, niin tuntui isolta luvulta. Toisaalta vasta tosielämän kulutus ratkaisee. Oma peukalosääntö on, että toteuma on kaksinkertainen verrattuna mittauslukuun omilla ajoilla.

Ajoin autolla yhteensä 450 kilometriä ja lopputankkauksessa 75 litran tankki ei ollut ihan puolillaan. Mittarin mukaan menovettä kului 32,41 litraa ja hintaa kertyi 45,83 euroa. Näin 450 kilometrille venytettynä tuo kulutus oli siis 7,2 litraa. Ei se nyt vallan huonosti ole 3-litraiselle bensakoneelle.

Tuo oma peukalosääntö kaksinkertaisesta kulutuksesta verrattuna mittaussykliin on tässä aika lähellä. Siitä laskettuna sen syklin mukainen kulutus olisi 3,6, mikä asettuu juuri tuohon Trafin ja maahantuojan lukujen väliin. Kaupunkiajoon tuo nelisenkymmentä kilometriä kesäaikaan on useimmiten riittävä. Talviajossa se kutistunee 25-30 kilometrin tienoille, mitä itse pidän edelleen kaupunkiajossa riittävän hyvänä. Jos saa ladattua kahdessa paikassa päivittäisessä “asiointikolmiossa” (koti, työ, kauppa), niin tällä ajelee pitkiä aikoja ilman tankkausta ja WLTP-lupaukseenkin pääsee.

Kaikkinensa 450 kilometrin ajoon käyttövoima maksoi 51,27 euroa, eli n. 11 senttiä per kilometriä. Paljon? Vähän? Täyssähköä ajavalle se tietenkin tuntuu kalliilta. Saan hepulin jo 12 euron latauslaskusta, joten täyssähköön verrattuna tämä on tietenkin kallista. Vertailun vuoksi: Audi e-tronilla ajoin 443 kilometriä ja käyttövoima (sähkö) maksoi n. 25 euroa, josta suuri osa oli kalliimpaa pikalatausta. Niin tai näin, ei tuo Q7:n kulutus huimia maksa siihen nähden, miten isosta ja kyvykkäästä autosta on kyse.

Mitä Audi Q7 maksaa?

Audi Q7 TFSI 55 on lähtöhinnaltaan 84.700 autoveroineen. Koeajoauton hinta ei ollut tiedossa. Tämä on jo perusvarustelultaan melko hyvä, mm. ilmajousitus, nopeusrajoitustunnistin, lämmitettävät takapenkit, peruutustutkat ja -kamera ja sähköinen takaluukun avaus ja sulkeminen kuuluvat hintaan. Mutta kyllä tuota lisävarustelistaakin tulisi varmaan tikkailtua helposti 10-20.000 euron edestä, jos pankkitili ei rajoita. Jos Bang&Olufsenin 3D Advanced Sound System kiinnostaa, niin siitä heilahtaa hintaa lisää 8 tonnia. Hinnassa kuitenkin autoveron osuus on alhainen, joten lisävarustelistaa varmaan mielellään ruksaileekin.

Vuotuinen käyttövoimavero on tässä maltillinen, kuten aina lataushybrideissä. Koeajoauton vuotuinen käyttövoima- ja perusvero on yhteensä 152,26 euroa.

Audissa on 2 vuoden kilometrirajaton yleistakuu ja ajoakulle 8 vuotta tai 160.000 kilometriä, kumpi tulee ensin täyteen. Tällaisille autoille usein hankitaan kuukausihintainen huoltosopimus, ja kokeilin Audin sivuilla, mitä se tälle maksaisi. Jos ajat vuodessa 20.000 kilometriä kolmessa vuodessa, sen kuukausihinta olisi 45,70 euroa.

Mitä enemmän vuosia ja kilometrejä, sitä korkeampi kuukausihinta. Vähän ajaville huoltosopimukset ovat yleensä järkeviä. Omiin autoihini olen hankkinut huoltosopimuksen, kun olen pitänyt kustannuksen ennustettavuudesta.

Kenelle?

Audi Q7 on yllättävänkin suosittu auto ainakin Helsingin katukuvassa hintaansa nähden. Ilmeisesti auton muotoilu ja ominaisuudet puhuttelevat. Neliveto on yllättävän tärkeä joskus Helsingin keskustan kaduilla, joihin lumi kasautuu ja asettaa melkoisia ansoja autoille liikkeellelähdössä.

Jos on perhettä ja/tai monipuolisia kuljetustarpeita, niin Q7 täyttää varmaan enimmät. Tuli tässä kirjoittaessa mieleen, että saisiko tämän 6-7-paikkaisena. En tiedä. Ainakin perinneversiosta saa 7-paikkaisen. Jos saisi, niin sitten tällä hoituisi kaikki kuljetustarpeet, mitä henkilöautolta voi kohtuudella odottaa. Sen jälkeen pitää siirtyä jo toiseen autotyyppiin. Mutta akun takia ehkä lisäistuimia ei pysty piilottamaan rakenteisiin.

Nyt jos taas ajattelen sitä mökkiä 250 kilometrin päässä ja sähkötöntä venerantaa, jonne keväällä viedään vene ja syksyllä kuljetetaan pois, niin Audi Q7 on onnen omiaan siihen hommaan. Tämän vetomassa on aivan järkälemäinen 3.500 kiloa, joten kulutus voi kyllä pompata reilusti kaksinumeroisiin lukemiin. Aikanaan Volvo XC60:sen omistajaa haastatellessani hän totesi, että esim. jälkikasvun ajaessa kulutus loikkaa silläkin 10 litraan. Mutta pitemmän aikavälin kulutus oli 7 litraa, vaikka hän kuljetti venettäkin. XC60 on tosin luokkaa pienempi kuin tämä, mutta toisaalta muutaman vuoden vanhassa mallissa akkukin pienempi.

Jos tämän saisi dieselinä, niin auto voisi kiinnostaa vielä enemmän jatkuvasti pitkää matkaa ajavia. Mutta paalua pitää olla, tämä ei todellakaan ole budjettiauto.

Leppoisia latailuja!