Mini Electric sahkoauto

Koeajo: Sympaattinen MINI Electric on visuaalista ilotulitusta

Koeajolla sympaattisella MINIllä, jolla voi nautiskella mutkaisista pikkuteistäkin. Hinta on kova, design on hieno ja akku on pienehkö.

MINI Electric, viralliselta nimeltään MINI Cooper SE, on lystikäs hyvän mielen auto, jolla ralliurasta nuoruudessaan haaveillut voi ottaa mutkia pikkuteillä. Auto on niin uusi, että käyttäjien kokemuksia ei vielä paljon ole, mutta alkuvuonna on niitä sentään 9 rekisteröity, ja yksi niistä näyttää ajelevan omilla kotikulmilla. Hinta-hyöty-suhde on kuitenkin vähän niin ja näin, jos asiaa katsoo rationaaliset lasit silmillä. Minin kohdalla ei ehkä kuitenkaan voi.

MINI Electric numeroina

Minin mainio pieni sähköauto tarjoaa numeroiden valossa kohtuullisen kulutuksen ja kiihtyvyyden ja pienehkön akun, mutta runsain mitoin visuaalisia nokkeluuksia.

Trafin tietojen mukaan sähköajon toimintasäde on 196 kilometriä ja energian kulutus 181 Wh/km eli 18,1 kWh. Valmistajan tietojen mukaan autolla pitäisi päästä 230-270 kilometriä ja kulutus olisi 14,8 – 16,8 kWh/100 km. Akun energiasisältö on 32,6 kWh (brutto), josta ehkä 28-29 kWh:ta tulee enintään käyttöön. Maantiellä ohituksetkin onnistuu, kun auto kiihtyy sataan 7,3 sekunnissa. Hevosvoimia on 184 ja vääntöä 270 newtonmetriä.

MINI Electric valologo

Auto on pituudeltaan 3.845 mm, leveydeltään 1.727 mm ja se painaa 1.440 kg. Kohtuukokoinen auto siis, ei mikään mikro, mutta ei tosiaankaan makro. Tuossa ylläolevassa kuvassa näkyy hyvin auton vanteet, jotka jäljittelevät brittiläisen kolminapaisen sähköpistokkeen muotoilua (tämän kertoi minulle yksi lukija tuolla Instassa). Hinnastossa huomasin, että kyseisen vannemallin mallistonimi oli “Corona”. Sopivan ajankohtaista. Jos tuo malli ei miellytä, perinteisempiäkin listalta löytyy.

Vetokoukkua tai kattotelinettä on tähän turha haaveilla ja jos olen ihan rehellinen, sellainen kyllä pilaisi tämän kaunokaisen. Miniä ei ole tehty halkokuorman vetämiseen!

Sisätilat, bensa-asemia ja matkatavaroita

Kuljettajalle on mukavasti tilaa, jos ei takana ole ketään, ja istuin on aika sporttinen. Nahkajakkarat on aina pop, ja sellaiset tästä löytyi. Mittaristo on digitaalinen eikä ollut ihan omaan makuun. Oikealla oleva iso kosketusnäyttö on myös pyöreä, ja se on aseteltu suoraan ja symmetrisesti keskelle. Siinä ei ole juuri mietitty kuljettajan ergonomiaa, joten näyttöä ei ole kallistettu kuljettajaan päin. Tämä auto on silkkaa design-orgasmia alusta loppuun ja joissain kohdissa se tehdään toiminnallisuuden kustannuksella.

Heijastenäyttö oli toteutettu erillisellä pikkulasilla, joka nousi kojelaudasta. Se näytti hyvin kartta- ja nopeusinformaation, ei ollut liikaa eikä liian vähän ja pääosin valkoiset kirjaimet ja numerot olivat silmälle miellyttävät. Väyläohjaus tuli näyttöön vihreällä ja keltaisella värityksellä, millä se poikkeaa kaikista muista ajamistani autoista. Koin värimaailman miellyttävänä ja selkeänä. Näytön katkeaminen keskeltä kojelaudan ja ikkunan rajaan teki sen vähän ikäväksi. Alunperin ajattelin, että en vain osannut säätää sitä oikein, mutta toista Miniä ajaessa totesin, että ongelma pysyy.

Navigaattori oli melko toimiva yksilö, mutta hämmentävästi näytti bensa-asemia. Löytyi sieltä latauspisteitäkin, mutta bensa-asemat olisin karsinut pois. Voin vain olettaa, että sama lähdedata on käytössä kaikilla Mineillä eivätkä ole tehneet puhdasta latauspistetoteutusta. Kosketusnäyttöä varmaan useimmat käyttää, mutta tässä on myös ohjausrulla alhaalla vaihdekepin vieressä. Itse kun olen siihen tottunut Mersussa, niin tykkään sitä käyttää. On minusta kätevämpi kuin kosketusnäyttö, jossa on aina pientä viivettä.

Car Playta en saanut toimimaan, vaikka kaikissa sähkö-Minin versioissa se pitäisi olla vakiona. Myöhemmin, kun ajoin Minin plugarin, tuotepäällikkö Laakkoselta näytti, miten homma toimii. Eli kännykkä paritetaan Bluetoothilla ja sitten ohjauspaneelista mennään Ajoneuvon tietoihin kohtaan Mobiililaitteet, valitaan listasta oma puhelin ja käydään rastimassa ruutu Car Play. Tämän jälkeen homma pelittää. Kaapelilla kiinnittäessä Mini ei ota Car Playta käyttöön automaattisesti kuten monet muut autot, joissa Car Play on.

Autosta löytyi induktiolaturi kännykälle oli, ja se oli piilotettu keskellä olevan käsinojan kannen alle. Kokeilin sitäkin, vaikka olen usein todennut, että suojakuoren irrottaminen kännykästä on sellainen riesa, että helpompaa ladata kaapelilla. On se silti kiva. Myös “tupakansytytintöpseli” löytyi ilman tupakansytytintä, joten saisin ladattua dronen akunkin tässä.

Matkustajia pitäisi mahtua neljä. Vaan mikään Väiski Vemmelsääri ei takapenkille mahdu, vaikka etupenkkiläiset vetäisivät penkit aika eteenkin. Sanoisin, että MINI on vain hätätilassa 4-paikkainen. Paikkoja arpoessa kannattaa taakse laittaa vain lyhyet ja tosi lyhyet!

Mini Electric sisatila

Tavaratilaan mahtuu 211 litran verran tavaraa, ja lentolaukku meni sinne muitta mutkitta. Isomman matkalaukun saa sinne varmaan pystyasennossa ja viime hädässä kaatamalla penkin. Kuvaa varten työnsin kaapelit pohjan alle, missä niille on paikka, mutta minne kukaan sähköautoilija ei niitä arjessa laita. Takapenkit voi kaataa kahdessa osassa. Silloin kyytiin mahtuu vaikka opiskelijan pieni muuttokuorma.

MINI Electric tavaratila

MINI Electricin kulutus ja maantieajo

MINI Electric ei ole pitkän matkan auto, joten Lapinreissut kannattaa hoitaa muilla vehkeillä. Pienten Baltian maiden läpi saattaisin tällä jopa ajellakin, jos tutkisin siellä latauspistereittiä. Ehkä vielä joskus maailmankirjat on sillä mallilla, että sinnekin päästään.

Ajoin autolla melko paljon viikonlopun aikana nähdäkseni, saanko akkuangstin aikaiseksi, kun se on aika pieni. Akku kuitenkin riitti varsin hyvin näihin 150 kilometrin siivuihin, ja sitä sai täydennettyä Type2-latauspisteissäkin mukavasti. Latauksen nopeus lienee yksi syy siihen, miksi angstia ei syntynyt.

Kokonaisuudessaan ajoin 414 kilometriä. Keskikulutus oli 16 kilowatin tietämillä, välillä pääsin 15,6:een jollain reitillä, mutta moottoritieajo sitten rumensi lukemia. Lämpötila oli +4 ja +6 välillä ja sadetta ja tuulta mahtui reissuun riittävästi. Tammikuusta lähtien ovat ajosäät olleet melko lailla samanlaiset. Tammikuussa tämä oli lämmin keli, nyt toukokuun puolessa välissä aika kylmä.

MINI Electric näytti jäljellä olevat akun kilometrit luotettavan oloisesti: jos se lähdössä sanoi, että kantamaa on 220 kilometriä ja ajoin 50 kilometriä, niin jäljellä oli 170 kilometriä. Kaupunkiajossa tosin kantama lyheni hitaammin alkuarviosta. Auto käynnistyy aina ajotilaan, jossa hyötyjarrutus on maksimissa. Koska en pidä siitä ajotuntumasta, otin sen aina pois. Ajoni ei muutenkaan ollut kulutuksen minimointia eikä edes optimointia.

Ajotuntumaltaan Mini oli mainio. Se kulki vakaasti ja sitä oli ilo ohjata mutkateilläkin. Akku on T:n muotoinen ja pakattu takapenkin alle ja etupenkkien väliin. Painopiste on siksi ilmeisen hyvin optimoitu ja vähän rallihenkisempi kuski olisi irrotellut autolla enemmän kuin itse tohdin. Rengasmelu oli maantiellä jokseenkin ikävä, joten piti ottaa Harman Kardoneista kaikki irti.

Vakionopeudensäädin autosta löytyi ja BMW:n tapaan se on monitoimiratin nappuloissa, ei viiksissä. Pidän toteutuksesta, se on helppo ja selkeä. Mukautuva se ei kuitenkaan ollut, joten jos jono hiljeni, piti itse painaa jarrua. Olen joskus miettinyt, että vakionopeudensäätimen pitäisi olla aina mukautuva. Varsinkin väestön ikääntyessä se lisäisi turvallisuutta autojonossa ajaessa.

Lataus

MINI Electric osaa ottaa 3-vaihesähköä vaihtovirtalatauksessa, enintään 16 ampeeria per vaihe, joten tällä pitäisi päästä tunnissa reilun 11 kilowatin lataustehoon. Kokeilin latausta kolmella latauspisteellä (2 Virran ja 1 Plugitin piste) ja teho vaihteli 9,8 ja 10,2 kW:n välillä, joten varsin lähellä on lupausta.

MINI Electric latauksessa Fiskarsissa
Latauksessa Fiskarsissa. Hauskasti laittaneet latauspisteet oransseiksi.

Pikalatausta kokeilin kauppareissun aikana K-latauksen pisteellä. Minin maksimiksi luvataan 50 kW:tä ja toteuma melko tyhjään akkuun 13 minuutin ajan oli vajaan 42 kW:n teho. Erittäin hyvä latausnopeus tämän kokoiselle akulle.

Latauksessa ei siis mitään yllätyksiä, ja tuo kolmivaihesähkön ottaminen vaihtovirtalatauksessa on mainio asia. Se tekee aikaveloitteisistakin latauspisteistä järkeviä. Renault Zoeta tämä ei kuitenkaan päihitä, se kun on varsinainen velho autoksi tuossa latauksessa, mutta sitä nyt ei päihitä tässä asiassa moni muukaan sähköauto.

MINI Electricin hinta ja takuu

MINI Electric ei tosiaan ole halpisauto. Tunnelmaksi jäi, että se on laadukas ja tyylikäs auto, mutta hintaansa nähden vaatimaton nimenomaan sähköautona.

Ministä on tarjolla kolme eri varustetasoa: Essential, Experience ja Maximise. Edullisimmillaan sen saa reilulla 38.000 eurolla, kalleimmillaan joutuu pulittamaan yli 43.000 euroa. Koeajossa ollut versio oli Experience. Maximisessa on panoraamakatto, joka sopii tähän autoon kuin nenä päähän. Avoautonakin olisi tosi makea, mutta sellaista ei taida vielä olla tästä sähköisestä Ministä.

Takuuksi luvataan ilman kilometrirajoituksia seuraavaa:

  • 12 vuoden korin puhkiruostumattomuustakuu, autoille, joiden ensirekisteröinti on tapahtunut 1.1.2004 jälkeen 
  • 3 vuoden takuu maalipinnalle
  • 2 vuoden takuu koko autolle
  • 2 vuoden takuu alkuperäisille MINI-varaosille
  • 2 vuoden takuu alkuperäisille MINI-lisävarusteille

Ajoakun ja voimalinjan takuusta ei ole mainintaa verkkosivuilla, ja kysyin asiaa maahantuojalta. Kuulemma on 8 vuoden tai 160.000 kilometrin takuu. Sain tähän tarkennuksen myöhemmin, että takuu koskee vain ajoakkua. Voimalinja kuuluu yleistakuuseen.

Kaikissa uusissa Mineissä hintaan kuuluu kolmeksi vuodeksi tai 40.000 kilometriin huoltosopimus, joka kattaa suurimman osan huoltotoimista. Listaa kun katson, niin se kattaa asioita, joista osaa ei tehdä sähköautossa koskaan ja toisaalta jättää jarrupalat ulkopuolelle, mitkä ovat ne merkittävimmät huollettavat uudehkossa sähköautossa. Toivotaan, että muokkaavat huolto-ohjelmaa sähköautolle sopivaksi.

Lisäksi Mineihin voi ostaa Mini-Fix-paketin, joka kattaa takuun jälkeen ilmeneviä vikoja. Käytännössä se on siis laajennettu takuu.

Viimeisiä huomioita

Hinta-hyötysuhde ei ole Minissä kummoinen. Tuolla 43.000 eurolla saa jo melko viimeisen päälle varustellun tilavan sähköauton, joka päihittää tämän tavaratilassa, jalkatilassa, akun koossa ja ajokantamassa (esim. Hyundain Ioniq tai Kona). Jos sitten taas pienikokoinen auto riittää, niin edullisempi ja isoakkuisempi Zoe päihittää tämän kyllä. Jos laittaa 7 tonnia lisää, saa jo Tesla 3:sen perusversion, joka ei kyllä designissa pärjää tälle autolle, mutta noissa muissa asioissa reilusti.

Mutta sitten on se mystinen “jokin”. MINI Electric on niin fantastisen sympaattinen auto ja hauska ajettava, että tätä ostaessa väkisin laittaa aivot narikkaan tuossa hyötysuhdevertailussa. Tästä saa paljon mielihyvää ja iloa. Kanssaihmisetkin suhtautuvat Minillä ajelevaan paljon iloisemmin ja avoimemmin kuin Teslalla tai Mersulla ajelevaan. Sama ihminen olen autosta riippumatta, mutta mystisesti se auto vaikuttaa asenteisiin.

Visuaalisista elementeistä on pakko antaa 10. Auto on pakattu täyteen hauskoja pieniä oivalluksia, kuten Union Jack -lippu takavalossa, sähköpistokkeen muoto vanteissa, auton avaimen ja etuvalojen muotoilu ja Minin logo sivuvalossa niin, että se heijastuu maahan (vaikka ei ainutlaatuinen idea olekaan). Lisäksi autosta tuli vielä avaruusäänet käynnistäessä ja sammuttaessa, varsin lystikästä. Instassa on kuvakooste Ministä, kaikkia kuvia ei oikein saa tähän blogiin mahtumaan. Tästä autosta oli kiva napsia kuvia, kun se tarjosi visuaalista ilottelua joka kohdassa.

Ajotuntuma oli myös melko kymppi, jos ei rengasmelu harmita ja napakka tuntuma tiehen miellyttää. Jos auto sopii omaan mielenmaisemaan ja ajoprofiiliin ja hinta budjettiin, niin mikä ettei. Helsingissä ajelee yksi Range Rover, jonka rekisterikilpi on ILO-100. Se sopisi Miniinkin.

Leppoisia latailuja!

11.6.2020: päivitetty tietoja Car Playn käytöstä ja täydennetty takuutietoa ja heijastenäytön säätöä koskevaa kohtaa.