Mercedes-Benz E300de, vuoden 2019 pistokehybridi

Dieselillä käyvä plug-in-hybridi yhdistää vanhan syntisen ja uuden tulokkaan epäpyhään liittoon, joka ratkoo päästöjen ja tehokkuuden ristiriitaa. Mersu taitaa ainoana näitä tarjota. Koeajossa oli e-sarjalainen.

Daimler … minulla on siihen viha-rakkaus-suhde. Sen hitaus ärsyttää, vaikka toisaalta se tarkoittaa myös laadukkuutta ja tarkkuutta toteutuksissa. Mutta saipa se nyt ulos uuden pistokehybridin, joka kelpaa WLTP-mittauksillekin. MB E300de on tehokas myös pitkämatkalaiselle, koska kulutus pysyy kuosissa dieselillä.

Tätä kokeillessani vertailin kokemuksia omaan nykyautooni, joka on C-sarjan pistokehybridi. Jos taas täyssähkö jo polttelee mieltä, blogista löytyy nyt stooria Mersun EQC:stä. Tai jos ei Mersu kiinnosta, niin kirjoitukset löytyy myös Hyundai Ioniqista ja Konasta.

e300de dieselhybridi
E-sarjan farmarilla riittää pituutta peräti yli 5 metriä.

E300de:n hinta ja varustelu

Koeajoversion hinta oli 72.000 euroa ja vähän hiluja päälle. Lisävarusteita siinä oli maltillisesti ja sen kyllä huomasin omaan autoon verratessani. Kaipasin HUDia, liikennemerkkien lukemista tien varresta, nahkapenkkejä ja avaimetonta ovien avausta. Mutta yhdessä kohtaa tämä päihitti omani: takakontti aukeaa ja sulkeutuu kauko-ohjaimella, omani vain aukeaa etänä, kiinni joutuu painamaan käsin.

Ajovalojen automatiikka rokkaa

Kaistavahti, kaista-avustin, adaptiivinen vakionopeudensäädin ja automaattisesti säätyvät valot kuitenkin kuuluivat tähän konfiguraatioon, samoin navigaattori. Ajovalojen automatiikka on aivan ässä ominaisuus. Tässä e300de:ssä en päässyt niitä kokeilemaan, kun ajoin valoisaan aikaan, mutta viime keväänä ne tulivat omalla autolla tositoimiin, kun ajoin Tarttoon. Rakkaus leimahti eikä sammu.

Jos vähänkään ajat pidempää matkaa, suosittelen ajovaloautomatiikkaa lämpimästi. Ei tarvitse pimeässä murehtia pitkien ja lyhyiden valojen vaihtamista, auto huolehtii siitä ja toimii kuin paremmin kuin ihmisen mieli. Olen lueskellut autobloggareiden kommentteja, että ainakin joidenkin merkkien toteutuksissa on ikävää viivettä. Koska MB on ainoa automerkki, jonka ajovaloautomatiikasta minulla on kokemusta tositoimissa, en osaa sitä verrata. Mitään viivettä en siinä ole kuitenkaan havainnut.

E300de:n moderni “look and feel”

Näyttö oli moderni ja upotettu kojelautaan eikä erillinen iPadin näköinen töllö. Muutoin hallintalaitteet samanlaisia, joten mersuun tottuneelle kuskille melko helppoa. Peruutuskamera oli tavanomainen, ei 360-kamera, ja sitä kuvailin Instaan.

 
 
 
 
 
View this post on Instagram
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

A post shared by Virtaa ja vempeleitä (@eautoilija) on

Kyllä sillä pärjää, mutta 360:seen tottuneena huomasin olevani siihen tyytymätön. Ei siinä mitään vikaa ollut, tottumuskysymys vain.

e300de plug-in-hybridi ohjaamo
Vanhaa ja tuttua. Tuo valoraita on aina päällä ajaessa, itse pidin kivana, mutta yksi kyytiläinen piti sitä häiritsevänä. Sen voinee säätää poiskin.

Hieman oudosti tässä ei kuitenkaan ole uusinta MB-UXia, jonka mukana olisi tullut kosketusnäyttö. Näin ollen siis monien vihaama navigaattorin käyttöliittymä on E300de:ssä edelleen tallella. Itse kun olen siihen tottunut vuosien mittaan, tulen sen kanssa toimeen. Ei se mikään kätevä emäntä ole, mutta ajaa asiansa.

Ääniohjaustakin voi käyttää, jos osoitteen antaminen englanniksi tavaamalla onnistuu. Itse olen niin tehnyt useasti ja koen sen käteväksi, mutta ymmärrän, ettei se kaikille oikein natsaa. A-mersua kun koeajoin viime talvena, siinä oli jo kosketusnäyttö ja se on käytettävyydessä ylivoimainen.

Hauska pieni piirre on digitaalisen mittariston erilaiset ulkonäkövaihtoehdot. Kikkailin niitä Insta-videolle, katso alla.

Se akku, se akku…

Olen tuskaillut oman C-mersuni pientä akkua ja se onkin ollut ainoa jonkinasteisen tyytymättömyyden syy autooni. Tässä uudessa pistokehybridissä e300de:n akun koko on 13,5 kWh:ta, josta auto antaa käyttöön 11 kWh:ta. Pääsin ajamaan akulla enimmillään 42 kilometriä. Toki matkan aikana regenerointi tuo lisää sähköisiä kilometrejä. NEDC-lupaus on 52 kilometriä, mutta hämmennyksekseni en WLTP-kilometrejä saanut.

Tuolla 42 kilsalla ajelisin kaikki normaalit arkiajoni. Tällä autolla saattaisi tankkausväli venyä kuukausiksi, kun se jo pieniakkuisella nyky-mersullanikin on usein 6 viikkoa ja pisimmillään kaksi kuukautta (tätä kirjoittaessa katsoin, että olen autoni tankannut viimeksi 4.8., nyt on 9.9. ja jäljellä on 35% tankista, kun olen tähän mennessä ajanut 40:n litran tankillisella 945 kilsaa).

Akun koon kyllä huomasi, ei tarvinnut yhtään stressata kaupunkiajossa akun riittävyydestä. En oikein ymmärrä, miksi jotkut haluavat näihin plugareihin jopa 100 kilometrin akkukantamaa. Minusta se on aika turha, sitten voi jo mennä täyssähköön.

Lisää latausnopeutta

Varsinainen yllätys tuli kotona ladatessa. Hämmästyin, kun se latautui tyhjästä täyteen tunnissa ja 20 minuutissa ja epäilin, että katsoin kilowattimittarin luvut väärin. Seuraavana päivänä tarkistin asian ja totta se oli: E300de osasi ottaa latauspisteestäni sähköä kahdesta vaiheesta, joten se lataa 7,2 kWh:ta tunnissa. Se on arjessa iso asia.

Nykyinen autoni lataa vain yhdestä vaiheesta, joten latauspisteeni on ollut vajaakäytöllä. Nyt siitä sai vähän enemmän hyötyäkin ja isosta akusta huolimatta latausaika tyhjästä täyteen on vain 1,5 tuntia. Näytti siltä, että “jättää fikkaan” reilu 2 kWh:ta eli tyhjimmillään siihen saa ladattua 11 kWh:ta.

e300de pluginhybridi
Iso auto “valuu” pysäköintipaikalta yli. Jos olisi oma autoni, hankkisin pidemmän latauskaapelin, ettei hinkkaisi auton maalipintaa.

Koko ja tavaratila

Auto on kookas ja minulla olikin farmarimalli ajossa, joten tavaratilaan mahtuisi isompikin kissafarmi. Iso akku kuitenkin ottaa osansa ja tavaratilassa näkyy korkea porras. Joillekin se saattaa olla kynnyskysymys, itselleni ei olisi. Portaasta huolimatta sisään mahtuu kaikki, mitä omassa elämässä eteen tulee.

Autoon saa myös vetokoukun, joka vetää jarruttomana 750 kg ja jarrullisena 1600 kg. Koeajoautossa koukkua ei kuitenkaan ollut ja huvijahdin vetämiseen koukun puhti ei riitä. Jos siis sellaiseen on tarvetta, ehkä Volvon XC-sarja on oikea valinta.

Pituutta E300de:llä on peräti 5 metriä 5 senttiä, joten ei ihme, että perä “valui” pysäköintiviivan ulkopuolelle. Leveyttäkin 1907 senttiä ja painoa 2.140 kg. Ahtaaseen halliin sain mahtumaan ja takavetoisena sillä on kohtalaisen hyvä kääntösäde.

Erään lehden koeajoraportissa oli eri mitat tästä samasta autosta ja niiden mukaan auto on kapeampi ja lyhyempi. Nämä mitat on otettu Trafin tiedoista rekisterinumeron perusteella. Tarkistin myös lehdessä olleen auton tiedot Trafista ja sieltä tuli samat mitat kuin tässä kirjoittamani. En tiedä, miksi poikkeavat lehdessä olleista tiedoista. Luulisi niiden tulleen maahantuojalta tai valmistajalta, eihän niitä kukaan itse keksi. Mystistä.

Viikonlopun ajosaldo

Ajoin autolla muutaman sata kilometriä maantiellä, siitä suuren osan 120 kilometrin nopeudella moottoritiellä. Keskikulutus jäi 4,1 litraan. Omalla olisi ollut näillä kilometreillä varmaan lähempänä kuutta litraa. Kaupunkiajoakin tällä tuli testailtua, ilman sitä tuo pelkkä maantieajon kulutus olisi ehkä ollut 4,5 litraa. Pihi diesel saattaa luvuissa pärjätä tälle, mutta vertailuissa on aina hyvä muistaa koko, teho, paino ja ajoprofiili, jotta vertailu olisi reilu.

Ajosaldo. Keskikulutus 4,1.

Tässä e300de :ssä on vajaa kaksilitrainen nelisylinterinen moottori, joka siis käyttää dieseliä. Suurin nettoteho on 143 kilowattia Trafin tietojen mukaan eli ponipoweria 194. Yhdistettyä tehoa sähkömoottorin kanssa en löytänyt. Sähkömoottorilla on 122 heppaa, joten noilla yhdessä päässee lähelle 300 hevosen voimia. Vääntöä on enimmillään 440 newtonmetriä sähkömoottorilla yksin, yhdistettyä lukua en tiedä.

E300de :n WLTP-luvut ja tosielämä

WLTP-mittauksen mukainen kulutus on 1,7 l/100km ja jos ajoprofiili osuu kohdalleen, niin varmasti toteutuukin. Itse saattaisin tosiaan päästä tällä jopa 0 litran kuukausiin. Tuo viikonloppuajoni 4,1 ei ole mitenkään tyypillinen ajosuoritteeni. Kun ajoin kaupunkiajossa tällä reilu 40 kilsaa, kulutus oli 0,8 ja sekin johtui lähinnä siitä, että kiihdytin hetkellisesti lyhyellä pätkällä moottoritiellä ja polttomoottori otti yli. Eihän tällaisia autoja voi aina ajaa sormi säästöpulssilla.

Kun kyselin ihmisiltä, miksi eivät osta sähköautoa, sain vastauksen Juhalta, joka ajaa vuodessa kymmeniä tuhansia kilsoja. Hän totesi, että täyssähkö on hänen ajoprofiilillaan vielä liian haastava päivämatkojen ja reittien vuoksi. Pohdinkin silloin, että kaasuauto saattaisi olla passeli vehje Juhalle, mutta ehkä tällainen dieselhybridi olisi varteenotettava vaihtoehto. Juhaa saattaisi pohdituttaa auton takavetoisuus talvisilla taipaleilla. Mersun maasturimallien dieselhybrideissä on neliveto tarjolla, mutta ei sedanissa eikä farmarissa. Tähän korjaustieto: koeajoin C-sarjan plug-in-hybridin pari kuukautta tämän jälkeen ja se oli jo saatavilla nelivetonakin. Tämä asia siis kannattaa tarkistaa eikä ainakaan kannata automaattisesti olettaa, että nelivetoa ei ole.

Muita havaintoja

Auto oli hiljaisempi kuin c-mersuni paitsi, kun kaupunkiajossa diesel hyrähti käyntiin. Silloin oli perinteisempää tuhtimurinaa tarjolla. Maantieajossa auton koko tuo ajoon vakautta ja helppoutta. Tykkäsin kyllä. En ole mikään maantieritari, joka olisi tottunut pitkiin ajomatkoihin, joten auton mukavuuden mittari on minulle, väsynkö parinsadan kilometrin ajossa. Tässä ei väsynyt, pitempäänkin olisi voinut ajella.

Kun poikkesin lauantaina äidin ja hänen miehensä luona Mäntsälässä, kokeilin vähän kiihdyttää irtosoran päällystämällä tiellä. Siitä saa hyvän tuntuman siitä, millainen se saattaa olla talviajossa. Akku tuo perään raskautta, joka piti auton varsin hyvin linjassa.

Mersu maalaismaisemassa. Hyvin istuu.

Ihmiset haluavat sähköä

Olin autolla lauantaina Autoliiton tilaisuudessa ja muutama käytännön havainto sieltä tarttui: ihmiset ovat tottuneet näihin jo. Pistokehybridi on jo niin “yesterday” :-). Sähkön heikkoudet tiedetään hyvin ja haastetaan siitä, riittääkö maametallit, vetääkö asuntovaunua ja syttyykö tuleen. Mutta ehkä sattui kohdalle poikkeuksellisen valistunut yleisö? Nyt olisi vain täyssähköä haluttu nähdä.

No, eipä hätää: Mersun täyssähkön saan 1.10. koeajoon, joten sitten on jotain kerrottavaa siitäkin. Ennen sitä toivoakseni saan kuitenkin käydä karistamassa ennakkoluulojani Hyundain ratissa, sen koeajoa olen yrittänyt järjestellä.

Lämpimät kiitokset Veholle koeajoviikonlopusta ja Autoliitolle lauantaiviihteestä!