Tesla Model 3 perakarryn kanssa Sortti-asemalla

Peräkärry ja sähköauto

Peräkärry laitettiin sähköauton perään ja testailtiin, miten onnistuu lataus matkan päällä, mitä kuluttaa ja onko sähköautosta vetäjäksi.

Voiko sähköautolla vetää peräkärryä? Sitä kysytään aika usein. Vielä useammin vain todetaan, että “eihän sähköautolla voi vetää”. No, joillakin voi, mutta itselleni oli kysymysmerkki, miten helppoa tai vaikeaa se tosiasiassa olisi. Kun löysin Facebook-ryhmästä mainion sohvan, ajattelin, että tämä on se hetki, jolloin pääsen testaamaan peräkärryä. Pari yritystä on ollut tässä vuoden mittaan, mutta mikään ei ollut onnistunut, joten tyydyin nyt sitten tällaiseen tavalliseen käyttötapaukseen. Olisin alunperin halunnut testata niin, että olisi ollut kuorman painokin tiedossa, mutta aina ei saa mitä haluaa.

Valmistelut

Auto on siis Tesla Model 3, jolla saa vetää 1000 kg. Koukku pitää käsin kiinnittää, joten sellaista sivistynyttä automatiikkaa, joka pudottaisi koukun esiin nätisti, ei ole. Tämä ei ole paras mahdollinen malli, mutta toimii kuitenkin. Koukku olikin valmiina vielä kiinni, yleensä poistan sen talveksi ja kiinnitän seuraavan kerran kesälomamatkalle lähtiessä. Joka vuosi katson netistä uudestaan, että miten se kiinnitettiinkään ja joka kerta konttaan polvet pölyssä hallin lattialla hikisenä ja kiroan tätä hommaa. Mutta nyt siis tähän vaiheeseen ei tarvinnut tuskastua.

Peräkärry vuokrattiin Suomenojan Shelliltä ja otin siihen vielä lisävakuutuksen siltä varalta, että sössin ja vaunu menee kiharalle. Kärryn kiinnittäminen sinänsä ei ollut haastavaa, mutta töpselin kiinnittäminen oli. Töpselinpaikka on ikävästi takapuskurin alla, joten piti kaivaa peräkontista pyyhe, jotta ei menisi polvet kuraan. Sitten tarkistettiin valot ja vilkut. Kärryjä oli tarjolla vain kuomullisina ja kun olin uudenkarheaa sohvaa menossa hakemaan ja ulkona satoi, en olisi oikein muunlaista peräkärryä voinut ottaakaan. Pienimmän koon kuitenkin otin, koska sen piti mittojen mukaan riittää sohvalle ja se oli tietysti myös edullisin.

Tesla Model 3 ja perakarry Suomenojan Shellilla
Tässä vaiheessa iloisena, energisenä ja toiveikkaana lähdössä liikkeelle.

Auton akku oli ladattu hallissa 83%:iin, koska normaalissa ajossa en sitä täyteen pakota. En myöskään ajatellut, että siitä tarvitsisi olla erityisen huolissaan, koska olin menossa vain 140 kilometrin päähän hakemaan sohvaa. Yhteensä kaikkine kiekuroineen kilometrit jäisivät alle 300:n ja lämpötila oli plussalla. Kyllähän Long Range-akku siihen riittäisi. Ehkä olisi pitänyt tehdä kuitenkin reittisuunnittelua A Better Route Plannerilla?

Menomatka

Kohde oli siis Hollola ja matkaa taitettiin Lahden tiellä, jonka talvinopeus on 100km/h ja sehän on myös peräkärryä kuljettavan maksiminopeus nykyään. Sää oli sateinen, mutta reilusti plussan puolella, +10-11 astetta. Aika nopeasti maantiellä ajaessa tyhjän vaunun kanssa tuli selväksi, että akku kuluu haipakasti. Hollolaa lähestyttäessä aloin jopa vähän huolestua. En kuitenkaan halunnut pysähtyä lataamaan edes varmuuden vuoksi, koska olin sopinut noutoajasta, ja halusin siinä pysyä.

Sohva mahtui peräkärryyn aika lailla just ja just. En ollut tajunnut, että kuomun mitat ovat tietenkin kapeammat kuin lavan, joten sohvaa joutui hieman säätämään, että mahtui. Tyynyt laitettiin autoon sisään. Akkua oli jäljellä 28%, joten oli selvää, että latauspaikka pitää löytää. Koska sohva-assarini oli hieman huonotuulinen, koska oli nälkäinen ja koska sohvan asettelu oli käynyt hermoille, päätin, että paras kohde on McDonald’s. Siellä saisi nopeasti ruokaa ja sähköä. Sinne siis. Akussa oli 24% jäljellä, kun kurvattiin McDonald’sin pihaan. Ei siis sinänsä ollut mitään hätää, virtaa oli vielä rutkasti jäljellä, mutta kovin pitkälle se ei olisi moottoritiellä meille riittänyt.

Tietenkään tällainen parkkipaikalle laitettu latauspaikka ei ole läpiajettava, vaan jouduttiin irrottamaan vaunu ja sitten laittamaan auto lataukseen. Huonotuulisuus ei tässä kohtaa yhtään vähentynyt ja ymmärsin, että sähköautoiluun tarvitaan joskus vähän pinnaa ja harrastuneisuutta. Onneksi puolen tunnin tauko ja Quarter Pounder sai assarin taas myötämielisemmäksi. Myös akku oli 82%:ssa: kilowattitunteja oli mennyt 45,25, latausaikaa 29 min 47 sek ja hinta oli tasan 15 euroa. En ole vieläkään rekisteröitynyt Rechargeen, joten käytin latauksessa Charge-and-Drive-lätkääni, jonka tilasin Fortumilta monta vuotta sitten. Teslan latauskaapelit saa tarvittaessa kätevästi Atonokselta.

Tesla Model 3 ja perakarry McDonaldsilla parkissa ja latauksessa
Hämärä alkoi laskeutua ja sade vihmoi. Onneksi laturi toimi ongelmitta, siitä isot peukut.

Paluumatka

Paluumatkan valmistelut oli samat kuin menomatkan: peräkärry piti kiinnittää, märällä asfaltilla kömpiä etsimässä töpselille paikkaa ja valot testata. Kaipasin todellakin läpiajettavaa latausasemaa. Ionityn suurteholatausasemat on Paimiossa ja Hämeenlinnassa asennettu siten, että lataukseen voisi ajaa kärryn kanssa. Mutta Lahden Karistossa se on laitettu parkkipaikan perälle perinteiseen tapaan, joten sinne ei kannattanut yrittääkään. Olisi ollut vain kallista ja vaiva ihan sama.

Lähin Teslan Supercharger olisi ollut Vierumäellä, mutta sekään ei ole läpiajettava, joten sinne ajaminen mukavuuden vuoksi olisi ollut turhaa. Pyhtää ja Akaa tulee nyt äkkiä mieleen, että ovat läpiajettavia, mutta eivät olleet reitin varrella. Mutta Huittinen, Hirvaskangas, Pyhäjärvi ja Vierumäki ovat kaikki perinteisesti parkkipaikan päätyyn asennettuja (eikä siis mikään niistäkään reitin varrella Vierumäkeä lukuunottamatta).

Paluumatka meni aavistuksen isommalla kulutuksella. Ajotietokone oli mennessä näyttänyt 25 kWh:n kulutusta sadalla ja paluussa 26 kWh:ta sadalla. Palatessa ajettiin hiljempaa, mutta kyydissä oli nyt sohva. Sosiaalisessa mediassa tuli kommentteja, että kuomullisen vaunun ilmanvastus vaikuttaa kulutukseen enemmän kuin paino. Näin saattaa olla, mutta ei tuo kuorman lisäyskään vaikutuksetta jäänyt. Jos oltaisiin ajettu takaisin samaa vauhtia, olisi kulutus varmaan ollut melko reipasta.

Perille päästiin ja sohvakin saatiin asuntoon. En ollut suuressa viisaudessani tullut ajatelleeksi, että 242 senttimetrin mittainen sohva voi olla hieman haastava porraskäytävässä käännellä ja sohvan kantaminen asuntoon oli vaikeampi projekti kuin peräkärryn kanssa puljaaminen. Erinäisten kääntöjen, vääntöjen, kiroilun ja hikipisaroiden saattelemina sohva saatiin paikalleen ja vanha vietiin kärryyn. Kun seuraavan kerran haluan ostaa jotain isoa Facebook-ryhmästä, palaan tähän kirjoitukseen muistaakseni, miksi se ei aina ole ihan fiksua.

Niin kuin näkyy: kauheasti ei ollut pelivaraa tuossa sohvan asettelussa kärryyn. Mutta ikuisen optimistin ajattelu kuitenkin riitti tässä ja sohva mahtui.

Miten peräkärry vaikuttaa sähköauton kulutukseen?

Lähdin siis kotoa 83%:lla akulla, latasin tien päällä 42 kilowattituntia ja lopussa latasin kotona vielä 40 kilowattituntia taas siihen samaan 83 prosentin tasoon. Näin ollen 273 kilometrin reissuun kului kaikkiaan 82 kilowattituntia eli 30 kilowattituntia sadalla. Pikalataus maksoi 15 euroa ja kotilataus 4,8 euroa, joten käyttövoimalle hintaa tuli n. 20 euroa. Jos olisin ajanut bensa-autolla, joka kuluttaa 7 litraa sadalla ja bensa maksaisi 2 euroa litra, hinta olisi n. 40 euroa. Selviäisikö 7 litran kulutuksella peräkärryn kanssa, en kyllä tiedä. Pidän melko epätodennäköisenä.

Miksi sitten lataustulos näyttää paljon enemmän kuin ajotietokone? Se johtuu lataushäviöstä, joka on n. 15%. Jos ottaa ajotietokoneen näyttämän 26 kilowattituntia ja lisää siihen 15%, päätyy juurikin tuohon 30 kilowattituntiin. Onhan tämä aika paljon enemmän kuin keskimääräinen kulutus. Pitkän aikavälin kulutus on Teslassa tällä hetkellä 18,6 kWh:ta ja siihen pitää laskea lataushäviö päälle, niin mennään yli 20:n, mutta ei tosiaankaan yli 30:n. Hyvä huomata, että tässä vuosimallin 2020 Teslassa ei ole ilmalämpöpumppua.

Rapsakkaa oli, joten jos pitää jotain isompaa vetää perässään 500 kilsaa, pitää varautua lataamaan kaksi kertaa tien päällä. Näin sanoisin. Satunnaisissa vetohommissa tämän kanssa voi elää, mutta eihän tämä nautinto ole. Vielä jos pystyisi bongaamaan reitille läpiajettavat laturit, se auttaisi. Valitettavasti ne ovat harvassa. Asiaa ei ole ehkä paljon ajateltu, koska sähköautot ja peräkärryt ovat olleet aika epäpyhä liitto. Mutta nyt kun vetokykyisiä sähköautoja alkaa olla, latauskenttien konfiguraatiotakin pitäisi miettiä uudelleen.

Jos sitten taas kesämökki on alle 200 kilsan päässä ja sinne tai sieltä tarvitsee satunnaisesti jotain kuljetella ja voi ehkä käyttää kärryä, jossa vain pressu päällä, sähköauton kanssa pärjää ihan hyvin varsinkin, jos hyväksyy ajonopeudeksi vanhan maksimirajoituksen 80 km/h. Tällöin ei tarvitse ladata matkan päällä ja irrotella ja kiinnitellä vaunua alvariinsa.

Tästä peräkärryajosta oli aikanaan matskua Instassa ja Twitterissä, kun tein ajoa. Joten kannattaa niissä seurailla, kun kaikki ei aina päädy blogiin, kun sosiaalinen media tarjoaa monipuolisempia esittämismuotoja.