Koeajolla Renault Zoe, eurooppalaisten suosikki

Renault Zoe on Euroopan suosituimpia sähköautoja. Koeajossa oli nyt uusin Zoe ison akun ja metallivärin kera.

Sain koeajoon Renault Zoe sähköauton, joka on todella suosittu Euroopassa, vaikka Suomessa sitä on kaikkiaan rekisteröity vain 174 kappaletta. Tosin ei täällä kokonaismäärät ole isoja muutenkaan, kun teillä ajaa tätä kirjoitettaessa n. 4.700 täyssähköä. Käyttäjäkokemuksia kuulostelin sähköautojen Ecorun-kisassa viime syksynä, mutta omistajilla oli vanhemmat versiot Zoesta. Niissä oli pienemmät akut kuin tässä uudessa.

Euroopassa vuoden 2018 lopussa Zoen markkinaosuus oli 18%. Vain Nissan Leafia rekisteröitiin Euroopassa enemmän (41.000) kuin Zoea (39.000). Suomessa kärjessä on kolmen kopla Tesla, Nissan ja Hyundai luvuilla 2041, 871 ja 565 (kokonaisluku liikenteessä, ei vuoden 2018 rekisteröintimäärä). Täällä täyssähkö ei ole vielä yleistynyt laajemmin, minkä vuoksi hintahaitarin yläpäässä olevat Teslat pitävät ykköstilaa.

Renault Zoe Dockyard ravintola

Renault Zoe 50 numeroina

Renault Zoe on 5-paikkainen henkilöauto, mutta kyllä sen viidennen henkilön täytyy olla tosi piskuinen tai alle 10-vuotias. Sen verran pieni on takapenkin keskipaikka. Ihan pieni auto ei kuitenkaan ole: pituutta 4.085 mm, leveyttä 1.730 mm ja painoa 1.577 kg. Mitat ja paino ovat nousseet edellisestä versiosta, mikä on luonnollista, kun akkukokokin on kasvanut. Perävaunua tällä ei saa vetää.

Ajoakkuun mahtuu nyt energiaa 52 kilowattituntia ja hevosvoimia on 109-135 hv riippuen siitä, minkä varustetason version ostaa.

Tavaratilaan mahtuu karvan verran alle 340 litraa, mutta jos takapenkit kaataa, niin sitten saa kuljeteltua muutaman Ikean paketinkin mukana. Edullisimmassa versiossa takapenkki kaatuu yhtenäisenä, kalliimmissa versioissa sen saa kaadettua kahdessa osassa (60/40).

Renault Zoe 50 kulutus

Renault Zoe lupaa nyt enimmillään 395 kilometriä ajoa yhdellä latauksella. Silloin on käytössä edullisin Life-versio. Koeajoversio oli Intens, jossa tehoa 135 hevosvoimaa ja maahantuojan mukaan sen enimmäisajokantama on 386 kilometriä. Jostain syystä Trafi väittää enimmäisajoksi 342 kilometriä. Miksi niin on, en tiedä. Tästä olen aiemminkin kirjoittanut, että tiedot ovat joskus ristiriidassa maahantuojan kanssa. Useimmiten olen törmännyt mittaeroihin: auto on Trafin mukaan pidempi tai leveämpi kuin mitä maahantuoja ilmoittaa.

Koeajoauto kuitenkin väitti täyteen latautuneena, että sillä voi ajaa vain 305 kilometriä. Se pitää kirjaa keskikulutuksesta ja antaa arvionsa sen perusteella. Koeajoautot ovatkin aina kulutusluvuiltaan korkeampia, kun koeajoilla testataan pitkää matkaa eikä välttämättä olla taloudellisia ajajia muutenkaan.

Tein itse 150 kilometrin testiajon Helsingistä Mustioon, ja tieosuudet olivat nopeuksiltaan vaihtelevia 80-100 kilometrin välillä. Renault Zoe 50:n keskikulutus maantiellä oli 17 kWh/100:lla. Kokonaisuudessaan ajoin autolla 315 kilometriä, ja keskikulutus oli 15,8 kWh. Tällöin auton maksimikantama olisi 330 kilometriä olettaen, että ajaisin sen ihan nollaan. Nyt näillä ajoilla ajettiin plusasteissa (+5 astetta), joten pakkasen vaikutusta ei voi arvioida. Autossa on vakiona ilmalämpöpumppu, joka kuitenkin jeesaa lämmityksessä ja säästää ajoakun kulutusta.

Renault’n omalla sivulla on laskuri, johon voi syöttää lämpötilan ja auton nopeuden ja saada arvion siitä, mitä auto kuluttaa eri nopeuksilla ja lämpötiloilla. Pohjoisessa asuvia lukijoita saattaa hymyilyttää kylmin lämpötila, joka on laskuriin asetettu. Se on nimittäin -15.

Zoessa on mahdollista tehostaa hyötyjarrutusta valitsemalla B-ajotila vaihdekepillä. Mitään hiirikorvalärpykkeitä ratin takana ei ole tätä hommaa varten. Sitten jos haluaa rajoittaa akun kulutusta vaikka maantiellä, voi valita painikkeella Eco-ajotilan, joka rajoittaa auton tehoa ja maksiminopeutta (100 km/h). Se antaa poiketa maksiminopeudesta hetkellisesti, joten lyhyt kiihdytys ohittaessa onnistuu myös ekoillessa.

Maantieajolla kyytiläiseni totesi, että aika hyvin Renault Zoe pärjää, kun oli todella mikromittainen liittymä maantielle ja piti päästä autojonon väliin. Auto kiihtyy 50 kilsaan asti 3,6 sekunnissa ja sataankin 9,5 sekunnissa. Sillä pärjää noissa haastavissa maantieliittymissä todistettavasti mainiosti.

Renault Zoen lataus

Varsinainen Zoen ylistyslaulu syntyy auton latausominaisuuksista. Jo aikojen alusta asti Zoen on voinut ladata 22 kW:n teholla Type2-kaapelilla ja tämä mainio ominaisuus on säilynyt autossa edelleen. Vaikka olen teoriassa tämän tiennyt ja mielestäni hahmottanutkin, sen hienous silti yllätti.

Kun palasin maantieajolta kotiin, päätin poiketa paikallisessa K-marketissa ruokaostoksilla. En viitsinyt laittaa pikalataukseen, kun ajattelin, että tulee turhan kalliiksi ja pohdin, onko mitään järkeä laittaa lyhyeksi aikaa K-latauksen minuuttiperusteiseen Type2-lataukseen. Onneksi laitoin. Kauppareissuuni kului 31 minuuttia (mitä ihmettä tein siellä niin kauan??) ja kun palasin, se oli ladannut 11,1 kilowattituntia hintaan 0,62 euroa. Näin ollen kilowattitunnin hinnaksi kertyi 5,6 senttiä. Olisi kannattanut jättää auto sinne latautumaan täyteen, mutta laiska kun olin, toin kotiin ja auto otti 11 sentin hinnalla loput täyteen kotitallissa.

Renault Zoe K-lataus
K-latauksessa 22 kW:n teholla.

Ensimmäistä kertaa Zoeen saa nyt myös pikalatauksen. Se ei kuitenkaan tule vakiona mihinkään versioon, vaan siitä pitää maksaa lisävarustehintaa 1.190 euroa. Sillä pitäisi saada 50 kW:n teholla pikalatausta CCS:llä. Tätä ei nyt tullut testattua, kun tien päällä ei tullut tarvetta ladata.

Sisätilat ja navigaattori

Sisältä Renault Zoe oli tavanomainen, ei mitään ihmeellistä. Äänieristystä on lisätty tähän Zoeen verrattuna aikaisempiin akustisen tuulilasin, ovien tiivistyksien ja lisäeristyksen avulla. Rengasmeluun en kiinnittänyt erityisesti huomiota. Juttelu ja radion kuuntelu sujui hyvin. Jos haluaa paremmat audiot, kalleimpaan Intens-versioon voi tilata Bose-äänentoistojärjestelmän.

Materiaaleissa oli käytetty kierrätysmateriaaleja. Kojelaudassa ja ovissa oli farkkumaista kangasta, joka on tehty muovipulloista, turvavöistä ja verhoilukangasjäämistä. Penkit oli harmaat, ei herättäneet tunteita puolin eikä toisin. Kohtuullisesti sai säädettyä ajoetäisyyden, mutta rattia pystyi vain nostamaan ja laskemaan. Edit: Tähän tuli lukijalta viesti, että pystyy säätämään myös syvyyssuunnassa. En sitten tiedä, miten en löytänyt sitä.

Ikävintä oli ahtauden tunne. Ovi painautuu kylkeen kiinni ja kättä käytännössä joutuu lepuuttamaan siinä oven käsinojalla. Sitten kun asiaan tottui, se ei erityisesti häirinnyt. Kaikkeen näemmä tottuu.

Koeajoautossa oli isompi ohjauspaneelinäyttö, johon sai myös Car Playn kautta kännykän toimimaan. Käytin kuitenkin auton omaa navia, joka näytti tuovan esiin useampien operaattoreiden latauspisteitä. Se oli erinomainen piirre. Kosketussyötössä oli välillä viivettä ja kaipaisin Mersussa ja Bemarissa tutuksi tullutta ohjausrullaa, jota monet pitävät kömpelönä.

Käyttöliittymä oli suomenkielinen, mutta aina käynnistäessä Renault Zoe näytti joitakin tekstejä jollain ihmekielellä. Kun klikkasin kohdasta, kieli päivittyi suomeksi. Mutta seuraavan kerran liikkeelle lähtiessä siinä luki taas “ngaka … jotain jotain”. Sijainnin kohdalla luki sitkeästi englanniksi Location eikä se päivittynyt suomeksi millään ilveellä.

Autoa pitäisi voida käyttää myös ääniohjauksella, mutta en tiedä, millaisilla komennoilla, joten en osannut testata asiaa.

Ohessa videoklippi auton sisätiloista:

View this post on Instagram

Turinaa sähköauton sisätiloista

A post shared by Virtaa ja vempeleitä (@eautoilija) on

Mitä Renault Zoe maksaa?

Renault Zoe maksaa halvimmillaan 29.390 euroa, josta saa vähentää 2000 euron hankintatuen. Silloin kukkaro köyhtyy 27.390 eurolla. Perusvarustelutaso on silloinkin ihan ok, mutta esim. pikalataus puuttuu, kaista-avustinta tai katvealueen varoitinta ei ole ja peruuttaminen pitää sujua ilman tutkaa tai kameraa. Vakionopeudensäädin on (ei mukautuva muuten missään versiossa!), samoin ilmalämpöpumppu ja älyavainkortti.

Tässä olikin muuten yksi parhaista avaimettomista avauksista. Se tosiaan naksautti ovet auki lähestyessä ja kiinni poistuessa. Kännykkäperusteinen oven avaus ei esim. aina omassa Teslassa toimi. En tiedä, johtuuko se betonisesta autohallistani vai onko yksi Teslan satunnaisominaisuuksista, mutta joskus ärsyttävää. Vanhassa mersussani taas piti antaa muutama sekunninosa aikaa sille avata ovet, kun laittoi käden ovenkahvalle.

Kalleimmillaan rahaa saa uppoamaan Zoeen 35.160 euroa ja sillä saa sitten jo metallivärin, pikalaturin, isomman ohjauspaneelinäytön, Bose-audiot, peruutuskameran, tutkat eteen ja taakse, navigointipaketin ja eniten ponipoweria. Hinnasta sähköautotuki pois ja maksettavaa jää 33.160 euroa.

Vuotuista käyttövoimaveroa autosta joutuu maksamaan n. 163 euroa.

Renault Zoe ei missään nimessä ole budjettiauto, kun vertaan tätä Seat Miihin tai Volkswagen e-UPiin. Zoe on isompi, viimeistellympi, isoakkuisempi, varustellumpi, mutta samanhintaisiin bensa-autoihin verrattuna vaatimaton. Sähköautoissa se häviää minusta Hyundai Ioniqille, jonka edullisin versio asettuu kalleimman Zoen tasolle ja joka on kuitenkin jo perheauto. Tosin mahtuu se pieni perhe Zoeenkin.

Koin auton mukavaksi ajaa ja varusteet olivat hyvät. Koeajoautossa oli violetti glitterillä maustettu metalliväri ja se oli reaalissa hyvännäköinen, mutta tällainen maallikkokuvaaja ei saa sitä oikein kuvissa esiin. Tiukalla budjetilla hinnan saa alle 30.000 euron, vaikka ottaisi pikalatauksenkin. Auto tuntuu löytäneen kohderyhmänsä Euroopassa, vaikka ei olekaan Suomessa lähtenyt lentoon. Nähtäväksi jää, mikä on Zoen tarina täällä.

Tulevaa ohjelmistoa

Kevät ja alkukesä tulee olemaan blogissa hyvin autotäyteistä. Koeajoihin on tulossa sekä täyssähköjä että lataushybrideitä. Sitä mukaa, kun löydän yhteyshenkilöitä maahantuojilta, järjestän näitä koeajoja. Omat kontaktipinnat vielä vaatimattomia, joten järjestelyihin menee oma aikansa. Omasta puolestani tässä nyt kollektiiviset kiitokset maahantuojille myönteisestä suhtautumisesta tällaiseen pieneen toimijaan.

Vahvistetut koeajot tätä kirjoitettaessa ovat seuraavista autoista:

Kia on ollut pitkään työn alla, mutta en tiedä, miksi se ei nyt tahdo mennä maaliin. Mutta ehkä joskus. Kian autoja on toivottu kirjoituksiin, joten olisi hyvä sekin saada hoidettua.

Leppoisia ajokilometrejä ja latailuja myös näin koronan keskellä!