Volvo V60 T6 AWD lataushybridi

Volvo V60 T6 koeajolla: neljän tassun vetoa lataushybridillä

Volvo V60 T6 AWD on toinen tämän kevään nelivetoisista farmareista testiajossa. Kaunista ja sulavaa, mutta miten kulutus ja hinta?

Volvo V60 T6 AWD oli erityisesti toivelistallani koeajoon, kun halusin ajaa nelivetoisia lataushybridejä. Kokemusta uusista Volvoista on vähän ja siskon perheeseen ilmestynyttä V60:stä en ole koronavuoden aikana kertaakaan edes nähnyt. Silloin harvoin, kun ollaan nähty, auto on ollut miehellä ajossa, joten astuin autoon melko neitseellisellä mielellä. Viime vuonna ajoin vain Volvo XC40:sen ja myöhemmin keväällä on tulossa Volvo Rechargen koeajo.

Volvosta tulee itselleni mieleen aina kulmikkuus ja turvallisuus, sen sijaan pehmeys ja ylellisyys ei niinkään, vaikka ovatkin arvokkaita autoja. Nyt sitten arvioimaan omia ennakkoasenteita!

Volvo V60 T6 AWD kuvattu Itämeren rannalla

Volvo V60 T6 mitat

Kooltaan auto asettuu hyvin lähelle Teslan Model 3:sen kokoa, joten ei ole pieni auto, mutta ei megasuurikaan. Parkkiruutuun mahtuu, mutta 4,7 metrin mittaisena voi vähän “valua yli” joissain paikoissa. Painoa on yli 2000 kiloa, perässä saa vetää ilman jarruja 750 kg ja jarrujen kera 2000 kg. Sillä pitäisi jo useimpien kuljetustarpeet ratketa. Lisäksi voi kattokuormaa lastata 75 kiloa.

Korkeajänniteakun bruttosisältöä en löytänyt Volvon papereista, mutta muistan nähneeni luvun 11,8 kilowattituntia. Se kuulostaa loogiselta, koska ladatessa sinne menee kotona kulutusmittarin mukaan 10 kilowattituntia enimmillään. WLTP-mittausten mukaan tällä akulla pitäisi voida ajaa 52-63 kilometriä. Harmi kyllä, laturi ottaa vain 16 ampeerin yksivaihesähköä, joten aikaveloitteisessa latauksessa tulee aika kalliiksi.

Volvo V60 T6 AWD latauksessa

Nollasta sataan auto kiihtyy 5,7 sekunnissa ja hevostehoja on yhdistettynä 340. Näillä spekseillä auto kiihtyy enemmän kuin kuski, joten ohitustilanteessa ei jalkoihin jää. Tankin koko autossa on 60 litraa, mitä pidän aika isona lataushybridille. Sattumoisin tätä selvittelin siksi, että sisareni valitti tankkiin menevän niin vähän bensaa (vain 50 litraa), mihin tuumasin, että minusta se kuulostaa aika paljolta. Mutta selvisikin, että heidän aiemmassa autossaan oli ollut aika lailla isompi tankki, joten sisareni ei ollut kalibroitunut tähän pienemmän kulutuksen maailmaan. Se kertoo siitä, miten iso ero on, kun luopuu yli 10 vuotta vanhasta amerikkalaisesta diesel-maasturista. Lähipiirini ei myöskään ole blogiini paljon perehtynyt eikä Teslakaan kiinnosta. Latausasiatkin selvittivät itse, vaikka täältä blogistakin olisi voinut lukea. Kukaan ei ole profeetta omalla maallaan. Volvo V60 T6 lataushybridin lataus hoituu luotettavasti Atonoksen latauskaapeleilla.

Lentolaukku jää aika pikkuiseksi tavaratilan nurkkaan.

Tavaratilaan mahtuu 529 litraa, joten sitä on riittävästi ja koirahäkkikin mahtuu, toki riippuu, miten isosta versiosta on kyse. Hauska piirre on tuo keskellä nouseva seinäke, jolla saa jaettua tavaratilaa ja pidettyä tavaroita paikoillaan. Volvolla näyttää olevan omissa varustevalikoimissaan myös koiraratkaisuja. Näin Instassa kuvan, jossa takaluukun eteen oli asennettu koiraportti, joten takakontin voi aukaista ilman, että koira pääsee karkuun. Se lienee Volvon oma ratkaisu.

Mainio tilanjakaja.

Volvo V60 T6 sisätilat ja käyttöliittymä

Sisältä auto on samannäköinen kuin Volvot ovat jo jonkin aikaa olleet. Keskellä on neliömäinen kosketusnäyttö, josta voi sitten swaippailla vasemmalle ja oikealle saadakseen kaikki asetukset näkyviin. Auton asetuksia voi tuunata varsin perusteellisesti, jopa sillä tasolla, että voi asettaa vain toisen sivupeilin kääntymään alaspäin peruuttaessa. Tästä autosta pitäisi löytyä jokaiselle omat mieltymykset täyttävä kombo. Penkit voi säätää sähköllä monipuolisesti ja oma asento varmaan kaikille löytyy. Hauska yksityiskohta kojelaudassa on Bowers & Wilkinsin kaiutin, joka kurkistaa ujosti kojelaudan muovista esiin.

Orreforsin kristallinuppi vaihdekepissä.

Toiminnallisuus oli kyllä välillä haussa. En ymmärtänyt, miksi jotkut valinnat olivat välillä harmaana, välillä ei, kunnes somessa saadun kommentin perusteella ymmärsin painaa ratin monitoimipainikkeesta nappulaa, jossa on pyörylän kuva. Sillä kun kuittaa turvavyövaroituksen auton käynnistyksen jälkeen, harmaina olleet valinnat aktivoituivat. Raavin päätäni tämän kanssa muutamankin kerran. Jotta sain tuulilasinäytön toimimaan, se piti olla valittuna kahdessa paikassa, että viimein lähti pelittämään. Kaikkiin autoihin tottuu, myös niiden kummallisuuksiin, kun niitä hetken ajelee, vaikka koeajoilla nämä turhauttaa.

Kysyin siskoltani, miten matkamittari (TM-mittari) nollataan ja hän tuumasi, ettei tiedä. Eräs vanha Volvo-kuski kehotti kokeilemaan vasemman viiksen päätyä, ja sillä se sitten nollaantui. Epäloogiselta tämä tuntui siksi, että kilometrimittarin lukemat ilmestyivät mittarinäytöllä oikeaan reunaan, joten etsin nollausta oikealta puolelta.

Pidin mittarinäyttöjen selkeydestä ja kartankin sai laitettua keskelle mittareiden väliin, jos halusi. Tietenkin sitten tuulilasinäyttö antoi myös informaatiota ajoon. Ihan parasta tässä oli 360-kamera: se oli aivan fantastinen, ja sen jälkeen olin valmis antamaan tälle anteeksi kaikki epäloogisuudet käyttöliittymässä.

Volvo V60 T6 AWD takapenkki
Takapenkkiläisille omat USB-C-latausliittimet. Keskelle saa käännettyä myös käsinojan ja juomatelineen.

Penkkien materiaalivalinta tuntui vähän ristiriitaiselta auton ylelliseen tunnelmaan. Kun selvittelin Volvon hintakonfiguraattorista asiaa, hämmästyin, että oletuksena autoon tulee nahkapenkit. Näistä kangaspenkeistä, jotka olivat villakangasta (!), piti maksaa erikseen 1.657 euroa (!!). Vegaanitavoitteellakaan tätä ei voi selittää, koska vegaanille ei käy villakangaskaan. Lisäksi kangas näytti ja tuntui farkkukankaalta. Varmasti kulutusta kestävää, mutta ei olisi oma valintani tähän kauniiseen autoon. Ruotsin lippu penkin sivusaumassa myös ihmetytti. Haluttiinko sillä viestiä, että se on valmistettu Ruotsissa? Kenties.

Ajotuntuma

Volvo oli ajotuntumaltaan hyvin erilainen, kuin mikä oma mielikuvani autosta on. Aikanaan luovuin kahden Volvon jälkeen siitä työsuhdeautona, kun ajotuntuma muuttui kovemmaksi enkä pitänyt siitä enää. Mutta nyt oli ihan toisenlaista. Volvo V60 T6 oli pehmeä, hiljainen ja lipuva. Tuli mieleen vanha Mersuni, jossa oli ilmajousitus. Olikohan tässäkin? Asiaa tukevaa dataa en kuitenkaan löytänyt. Niin tai näin, aivan fantastinen auto ajaa niin maantiellä, mutkikkaalla metsätiellä kuin kaupungissa. Tästä ei paljon ajotuntuma parane.

Sivuikkunat on laminoitu, minkä Volvo raportoi ensisijaisesti turvallisuusominaisuutena, vaikka toteaakin, että se myös vaimentaa ääntä. Niin tosiaan vaimentaa, auto on miellyttävän hiljainen ajaa. Laminointi on lisävaruste (415 euroa).

Vakioreitilläni tällä mutkitellessa viihdyin oikein hyvin. Ei ollut kiirettä kotiin tältä ajolta ja kuten kulutusosuudestakin voi havaita, jaksoin aika monta kierrosta tällä ajella. Meni vähän fiilistelyn puolelle.

Ajovalojen automatiikka toimi hyvin ja kaartuvat, valokeilaa tilanteen mukaan muokkaavat LED-valot olivat 360-kameran ohella toinen suuri ihastuksen aihe. Vastaantulijaa ei valitettavasti metsätiellä tullut, jotta olisin voinut arvioita vaihdon viivettä. Harva ajelee tuolla vakioreitilläni yhdeksältä perjantai-iltana ja itsekin voisin järkevämpiä aktiviteetteja siihen ajankohtaan keksiä.

Lämmitys

Tähän lämmitykseen kiinnitin kevättalven koeajoilla huomiota, koska Tekniikan Maailman talviautotestissä tuli esiin kaiken maailman haasteita. Joten kiinnostuin siitä, miten autojen lämpötila ylipäätään toteutuu ja hankin Ruuvi.comilta mittalaitteen, jonka laitan autoon pakkaskelillä. Lämpimällä sillä ei ole oikeastaan mitään informaatioarvioa.

Ajossa Volvossa lämpesi mukavasti, mutta siinä vaiheessa kun Ruuvi-mittari näytti 19,5 astetta (pyynti oli 20 astetta), oli pakko vähentää lämpöä. Toppatakissa ei ole kiva ruveta hikoilemaan auton ratissa. Mittalaitteen mukaan koin lämpimäksi 18,5 asteen auton.

Esilämmitystesti hieman epäonnistui omasta syystäni. Laitoin ajastuspyynnön autoon aamuksi klo 9:00. Ulkolämpötila oli yöllä ajastusta asettaessa +2 ja aamulla +5. Homma meni pieleen siksi, että en aamulla muistanut mennä autolle klo 9:00, vaan ilmestyin sinne tunnin myöhässä. Auton lämpötila oli silloin 14 astetta, joten olettaisin lämmityksen toimineen pyydetyn mukaan ja sitten tunnissa se ehtikin jo jäähtyä. Ajoakku ei näyttänyt kuluneen lainkaan, joten jäin miettimään, onko tässä polttoainekäyttöinen lisälämmitin. Lisävarustelistassa sellaista ei ollut mainittu ja Volvon hintakonfiguraattorin mukaan se on lisävaruste, joka maksaa 207 euroa lisää. Joten ehkä se sitten vain käyttää sähköä lämmittämiseen säästeliäästi eikä +5 asteen lämpötila rassannut sitä liikaa.

Volvo V60 T6:sen kulutus vakioreitillä

Pääsin kokeilemaan Volvo V60 T6 :sen kulutusta vielä talvisessa säässä. Vakioidulla kulutusreitillä ajoin ihan kohtuullisessa pakkasessa: lämpötila oli -8, kun aloitin ajon klo 20:40 ja kiristyi -12:een asteeseen, kun kierrokset oli ajettu klo 22. Näissä kulutuskierroksissa aina hetki vierähtää.

Ensimmäinen kierros meni akkua tyhjentäessä. Kohteeseen ajoa on n. 30 kilometriä, joten lataushybridien akut eivät ole tyhjät vielä kierrosta aloittaessa. Tässä oli jäljellä vielä 13 kilometriä, joten 1. kierroksella bensaa kului 3,3 litraa. Toisella kierroksella pakkanen oli kiristynyt asteen verran -9:ään, ja akku oli tyhjä. Kulutus oli 6,8 litraa. Se tuntui aika kovalta kulutukselta. Päätin sitten kokeilla niin, että laitoin B-tilan päälle eli hyötyjarrutus maksimiin ja ajoin vielä 3. kierroksen. Kulutus heikkeni aika tavalla: nyt päästiin jo 7,7 litraan, mikä tuntui epäloogiselta. Päätin sitten ajaa vielä 4. kierroksen, koska autossa tuntui vähän liian lämpimältä ja tiputin sisälämpötilaa. Pakkanen oli kiristynyt -10:een asteeseen, mutta reitin varrella oli ajoittain -12. Kulutus oli tällä kierroksella 7,4 litraa, mikä lienee johtunut lämmitykseen kulutettavan energian vähentymisestä.

Maantieajolla. Pebble Grey-väri on siitä hyvä, että lika ei heti näy. Takaikkuna kuitenkin kavaltaa. Väri myös elää paljon valo-olosuhteiden mukaan.

No, ihmettelin asiaa ääneen Twitterissä (ja olen asiasta kirjoittanut jo Renault Capturin yhteydessä) ja ymmärsin, että yhden polkimen ajoon pyrkiminen Teslamaisesti ei ole fiksua lataushybridissä. B-tilaa kannattaa käyttää vain tarkoin valikoiduissa kohdissa, milloin siitä on erityisesti hyötyä eli kun pitää pysähtyä. Muuten sen käyttäminen vain kuluttaa enemmän, kun auto jarruttelee liikaa ja kuljettaja joutuu kiihdyttelemään turhaan. Auto ei tällöin hyödy alamäen rullauksesta, vaan syntyy kuminauhamaista liikettä ajoon.

Tein sitten autolla maantieajon, tällä kertaa Lohjalle. Pakkassäätä ei osunut kohdalle, vaan oltiin lähtiessä +3:ssa asteessa ja palatessa +1:ssä asteessa. Menomatka 67 kilometriä kulutti 3,7 l/100 km, kun lähtiessä oli akku täynnä. Paluu pari astetta kylmemmässä kulutti tyhjällä akulla 6,5 litraa sadalla.

Koeajon kulutussaldo

Volvon voi pakottaa pelkkään sähköajoon, mutta pääsääntöisesti ajan autoja niiden oletusasetuksilla. Sillä tavalla useimmat kuljettajat ajavat eikä monellakaan riitä energiaa tai kiinnostusta asian säätämiseen. Volvo käyttää herkästi polttoainetta, ja se kuluttaa oikeastaan aina muutaman litran. Kun sain auton ajoon, siinä näkyi viimeisen 500 kilometrin ajo kuluttaneen yli 12 litraa. Hetken mietin, etten edes halua autoa ajaa, jos se noin paljon kuluttaa. Onneksi kuitenkin totuus oli toisenlainen ja edellinen kuljettaja oli ehkä fiilistellyt Volvon tehoa maantiellä enemmänkin.

Ajoin yhteensä 390 kilometriä. Lopputankkauksessa meni 19,52 litraa tankkiin, joten kulutukseksi tulee 5 litraa/100km. Kun lisään mukaan sähkön, jota latasin kotona 51 kilowattituntia, ja muunnan sen bensaksi jakamalla 9:llä, se nostaa kokonaiskulutusta vielä 1,45 litralla per 100 eli kaikki energia yhteensä bensaksi muutettuna nosti kulutuksen 6,45 litraan per 100 km. Se on aika paljon nykyaikaiselle lataushybridille. Toisaalta ajo oli maantiepainotteista ja pakkanen oli eteläsuomalaisittain kova tuolla kulutuskierroksellani, vaikka ei tietenkään pohjoisen miestä ja naista hetkauta.

Ajoni tämän kevään aikani on ollut kaikilla näillä lataushybrideillä hyvin samankaltaista, joten siinä mielessä tulos on verrannollinen, mutta pakkanen rumensi lukuja tuolla kulutuskierroksella. Normaalisti maantieajokulutukset ovat korkeampia kuin tuon vakioidun testikierroksen ja nyt ne asettuivat oikeastaan samaan, mutta säätilassa oli eroa peräti 15 astetta. Joten kesäkeleillä varmasti pääsee WLTP-lupaukseen kaupunkiajossa varsinkin, jos lataa muuallakin kuin kotona. Itse en nyt ladannut tätä kaupallisissa kohteissa lainkaan. Akku voisi ehkä olla vähän isompi, mutta tälläkin pärjää. Isompi akku söisi tavara- tai istuintilaa, joten ainahan tämä on tasapainottelua.

Mitä maksaa?

Tämä Inscription-malliversio on edullisin tästä Volvo V60 T6:sesta. Sen lähtöhinta on 55.690 euroa. Tämä oli sitten neliveto ja kaikenlaista lisävarustetta mukana, jolloin hinta kipusi 68.106 euroon. Vuotuinen perus- ja käyttövoimavero tällä yksilöllä on 116,80 euroa.

Auton takuu on kaksi vuotta ilman kilometrirajoitusta ja puhkiruostumattomuuteen uskotaan 12 vuoden takuuajan verran. Ostaessa tarkistaisin, annetaanko korkeajänniteakulle ja/tai voimalinjalle lisää takuuta.

Lopuksi

Fantastinen auto ajaa, on tilaa, pystyy vetämään kärryä ja koirakin mahtuu taakse. Kaikenmaailman turvaominaisuuttakin on, mitä ei oikein koeajolla osaa havainnoida. Mutta kallis on, sitä ei voi kiistää. Halpikseksi ei pääse edes lähtöhintaisella versiolla. Kulutus on minusta tässä kohtuullinen, mutta kyllä numerot saa huonoiksikin, jos oikein polkaisee kaasua.

Seuraa myös Instassa ja Twitterissä, niissä on materiaalia jo koeajojen aikana ja myös raportin jälkeen, kaikki ei vaan blogiin mahdu.

Leppoisia ajokilometrejä!

Copyright Sari Kangasoja, 2021